Tunnen yhä kätesi vyötärölläni. Kuinka iho muistaakaan kosketuksen, pienenkin. Laitan silmäni kiinni ja näen huuliesi värinän. Toiveen suudelmasta, jonka kielsin. Toteutumaton suudelma, jota kaipaan yhä kipeästi.

Eilen illalla näin silmiesi vielä hetkeksi tummuvan tutulla tavoin. Ja sitten tumma halu vaihtui väkinäisen kepeään ystävällisyyteen. Olemme valinneet oikein, valitsimme perheemme. Ohitimme omat halumme, tunteemme ja kieltäydyimme helposta lankeamisesta.

Silti sydämeni vieläkin kapinoi.

Tahdon, tahdon kokea sen toisen todellisuuden, josta kerroit. Sanoit, että siellä laittaisit kätesi ympärilleni ja veisit minut vain jonnekin, jonnekin vain. Sinne toiseen todellisuuteen, jossa Sinulla on lupa suudella minua.