Sanoin Sinulle ei.

Tahdoit koskettaa käsivarttani. Teit sen epätoivo, toivo ja halu vuorotellen silmissäsi. Huulillasi oli surullinen hymy, joka halkeili. Minä itkin sisälläni. Tahdoin antaa Sinulle luvan ottaa minut, tempaisten arvojen ja menetysten keskeltä intohimon liekkeihin. Tiesin kuitenkin, ettei Fenix-lintuja synny oikeasti. Intohimon liekkien jälkeen edessäni olisi ollut vain poltettu maa. Poltetut sillat ystävieni ja minun välissä...

Olemme sosiaalisten piiriemme vankeina. Minun perhe, Sinun perhe, yhteisö, ystäväpiirimme...

Yritit suudella minua, kun halasimme. Painoit päätäsi huuliani kohti, mutta käänsin pääni pois. Pelkäsin tuhoa, petosta. Ja kuitenkin halusin sitä suudelmaa. Kokea huulesi, maistaa Sinut ensi kertaa. Niskahiuksesi olivat karheat.

Olimme jaloja, joten teimme oikein ja rikoimme itsemme.